Hiihtokeskuksen lähellä leiriytyminen talvella

Hiihtokeskuksen lähellä leiriytyminen talvella

Hiihtolomaviikoilla Lapin ja Kuusamon hiihtokeskusten mökit varataan usein täyteen jo syksyllä, ja hotellien hinnat nousevat helposti yli 200 euron yöltä. Moni karavaanari majoittuukin hiihtokeskuksen lähellä talvella omassa matkailuautossa tai vaunussa. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten talvileiriytyminen hiihtokeskuksen kupeessa onnistuu: alueen valinta, sähkö ja lämmitys, varaukset ja tavallisimmat virheet. Ladulle tai rinteeseen pääsee aamulla muutamassa minuutissa, ja illalla oma koti odottaa lämpimänä.

Miksi leiriytyä hiihtokeskuksen lähellä talvella

Suurin hyöty on sijainti. Levin, Ylläksen, Rukan ja Saariselän yhteydessä olevilta karavaanpaikoilta pääsee monesti suoraan ladulle, ja skibussin pysäkki voi olla aivan portin vieressä. Kun auto on pysäköity koko viikoksi, aamuisin ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa rinteen juurelta.

Myös kustannukset puoltavat leiriytymistä. Talvipaikka sähköllä maksaa tunturialueilla tyypillisesti 30-55 €/yö, ja sähkö laskutetaan usein erikseen joko kulutuksen mukaan tai 3-8 euron vuorokausimaksuna. Hiihtokeskuksen mökki samalle viikolle maksaa helposti 150-400 €/yö. Perheelle säästöä kertyy viikossa satoja euroja, vaikka mukaan laskettaisiin polttoaine ja kaasu.

Kannattaa silti tietää, mihin leirintäalue sopii. Hotellimajoitusta kannattaa verrata hotellivertailuissa, kylpylälomia kylpylähotellien vertailuissa ja vuokramökkejä mökkivertailuissa. Talvinen leirintäalue on tehty karavaanareille, joilla on oma kalusto ja jotka haluavat asua omalla tavallaan.

Talvileirintäalueen valinta hiihtokeskuksen läheltä

Kaikki leirintäalueet eivät ole auki talvella, vaikka ne näyttäisivät kartalla olevan keskellä hiihtokeskusta. Kokenut talvikaravaanari tarkistaa ensin, onko alue ympärivuotinen ja mitä palveluja talvella oikeasti on auki. Jos huoltorakennus suljetaan syyskuussa, käytössä voi olla pelkkä sähkötolppa ja aurattu piha.

Hyvältä talvialueelta löytyvät lämmin huoltorakennus, suihkut ja kuivaushuone. Kuivaushuonetta ei kannata vähätellä, sillä märät monot ja hiihtohaalarit eivät kuivu vaunussa yön aikana kunnolla, ja kosteus tiivistyy ikkunoihin. Tarkemmin talvialueiden palveluista kerrotaan artikkelissa talvikäytössä oleva leirintäalue – lämmitys ja sähkö.

Ennen varausta kannattaa tarkistaa ainakin nämä:

Sähköliitännän ampeerimäärä – 10 A on minimi, 16 A on selvästi parempi kovilla pakkasilla.
Aurauskäytäntö – aurataanko paikat vai vain ajoväylät, ja pitääkö lumet luoda itse.
Kuivaushuone ja sauna – ovatko ne mukana hinnassa vai maksullisia vuoroja.
Etäisyys ladulle ja rinteeseen – kävellen, hiihtäen vai skibussilla.
Harmaaveden tyhjennys – toimiiko tyhjennyspiste pakkasella vai onko se suljettu.

Sähkö ja lämmitys pakkasella

Tunturissa lämpötila laskee tammi- ja helmikuussa usein -25 asteeseen ja välillä -35 asteeseen. Silloin lämmityksen täytyy pelata. Vaunun tai matkailuauton lämmitys perustuu yleensä kaasu- tai dieselkäyttöiseen lämmittimeen (esimerkiksi Truma tai Alde), ja sähköllä sitä täydennetään.

Kaasupullon valinnassa tehdään klassinen virhe. Butaani ei höyrysty pakkasella, joten talvella käytetään puhdasta propaania. Suomessa myytävä tavallinen nestekaasu on propaania, mutta Keski-Euroopasta tulevassa kalustossa voi olla butaaniseoksella täytetty pullo. Kova pakkasviikko kuluttaa propaania 11 kilon pullollisen 2-4 päivässä vaunun eristyksestä riippuen.

Sähköliitännän kanssa kannattaa olla tarkka. 10 ampeerin sulake kestää noin 2,3 kW, joten kun sähkölämmitys, vedenkeitin ja kahvinkeitin ovat päällä yhtä aikaa, sulake palaa. Pakkasessa myös jatkojohdon pitää olla kumikaapelia, koska muovikaapeli jäykistyy ja voi haljeta. Aiheesta on kerrottu tarkemmin artikkelissa sähköliitäntä matkailuautossa – ampeerit ja kaapelit.

Myytti: talviluokiteltu vaunu on aina pakollinen

Usein kuulee väitteen, että ilman talviluokitusta (EN 1646 -standardin luokka 3) talvikaravaanailu ei onnistu ollenkaan. Väite ei pidä paikkaansa. Talviluokiteltu vaunu on selvästi helpompi ja energiatehokkaampi, mutta myös kesävaunulla pärjää, kun sen talvivarustelee kunnolla ja hyväksyy suuremman energiankulutuksen.

Talvivarusteluun kuuluvat ikkunoiden ja kattoluukkujen lisäeristys, helmasuojat, jäätymättömät vesiletkut ja harmaavesisäiliön suojaus. Raja tulee vastaan silloin, kun pakkasta on yli -25 astetta useita päiviä peräkkäin. Silloin eristämätön vaunu ei aina pysy lämpimänä, vaikka lämmitin käy täysillä. Tiedossa olevaan pakkasjaksoon kannattaa valmistautua, ja apua löytyy artikkelista vaunun talvivarustelu – eristys ja vesijärjestelmä.

Teltta on talvisin harvinainen. Useimmat tunturileirintäalueet ottavat talvella vastaan vain vaunuja ja matkailuautoja. Talvitelttailu onnistuu jokamiehenoikeudella maastossa, mutta hiihtokeskuksen kupeessa se ei juuri ole vaihtoehto.

Varaukset ja ruuhkaviikot

Suomen talvikausi huipentuu hiihtolomaviikoille 8-10 helmi-maaliskuussa ja pääsiäiseen. Silloin suosituimmilla tunturialueilla kuten Levillä ja Ylläksellä sähköpaikat voivat olla varattuina jo syys-lokakuussa. Joulu ja uusivuosi ovat toinen ruuhkahuippu, varsinkin ulkomaisten karavaanarien keskuudessa.

Moni hiihtokeskusta vuosittain käyttävä karavaanari vuokraa kausipaikan koko talveksi. Talvikausipaikka maksaa alueesta riippuen yleensä 800-2000 € ilman sähköä, ja vaunu jää paikalleen marraskuusta huhtikuuhun. Kun kalustoa ei tarvitse ajaa Etelä-Suomesta 1000 kilometriä joka kerta, ratkaisu kannattaa jo kolmella tai neljällä käynnillä.

Ruska-aika syyskuussa ja kevättalvi huhtikuussa ovat rauhallisempia. Huhtikuussa Lapissa on jo pitkä valoisa päivä, lunta riittää yhä, ja paikan saa usein ilman ennakkovarausta.

Yleisimmät virheet talvileiriytymisessä

Ensimmäinen virhe on pysäköidä vaunu tasaiseksi auratulle paikalle ja unohtaa lumi. Yön lumisade ja aurauskone voivat kasata vaunun ympärille vallin, joka tukkii lämmittimen savukaasuputken. Kokenut karavaanari luo pakoputken ja lämmittimen ilmanoton ympäriltä lumet joka aamu ja aina lumisateen jälkeen. Kyse on häkäturvallisuudesta, joten häkävaroitin kuuluu vaunuun ehdottomasti.

Toinen virhe on harmaavesisäiliön jättäminen auki pakkaseen. Säiliö jäätyy, venttiili halkeaa ja korjaus maksaa satoja euroja. Moni pitää talvella venttiilin kiinni ja laskee harmaan veden ämpäriin, jonka tyhjentää huoltorakennuksessa.

Kolmas virhe on akkujen unohtaminen. Pakkasessa akun kapasiteetti putoaa jopa puoleen, ja ajoneuvoakku voi tyhjentyä viikon seisonnan aikana. Kun ajoneuvoakku ladataan verkkovirralla tai kunnollisella latauslaitteella, kotimatka ei ala apuvirtakaapeleilla.

UKK – talvileiriytyminen hiihtokeskuksessa

Paljonko talvileiriytyminen hiihtokeskuksen lähellä maksaa viikossa?
Sähköpaikka maksaa tunturialueilla yleensä 30-55 €/yö, ja sähkö laskutetaan usein erikseen. Lisäksi kaasua kuluu kovilla pakkasilla 2-3 pulloa viikossa. Viikon kokonaiskulu asettuu tavallisesti 300-500 euroon.

Riittääkö pelkkä sähkölämmitys pakkasella?
Yleensä ei. 10 ampeerin liitännällä saadaan noin 2,3 kW, joka ei kovalla pakkasella riitä lämmittämään vaunua yksinään. Pääasiallinen lämmönlähde on kaasu- tai dieselkäyttöinen lämmitin, ja sähkö toimii sen tukena.

Milloin talvipaikka pitää varata?
Hiihtolomaviikoille 8-10 ja pääsiäiseksi varaus kannattaa tehdä syksyllä. Joulukuun alussa ja huhtikuussa paikan saa usein muutaman päivän varoitusajalla.

Yhteenveto: valmistautuminen ratkaisee talvileirin onnistumisen

Hiihtokeskuksen lähellä leiriytyminen talvella palkitsee, kun kalusto ja alue ovat kunnossa. Tarkista alueen talviaukiolo, sähkön ampeerit ja kuivaushuone ennen varausta. Täytä vaunuun propaania, ei butaania. Varaa hiihtolomaviikot ajoissa ja luo lumet savukaasuputken ympäriltä joka aamu. Näin talvileiri hoituu, ja aamulla pääsee suoraan ladulle.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista